Puolitoista vuotta sitten oltiin Nuorten äitien ryhmän kanssa käymässä Anjalankoskella. Jii oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen ja tämä äiti hieman väsynyt. Harvoja asioita muistan Jiin vauva-ajalta, mutta tuo reissu on jäänyt kyllä mieleen, sillä se oli ensimmäinen meidän kahden ensimmäinen yhteinen reissu.
Keväällä pitäisi yhteishaussa pyrkiä jonnekin kouluun. Samalla omaa ja osittain myös lasten tulevaisuutta miettiessä muistin että miehän tein tuolla reissussa juliste milläistä elämä olisi viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä.
Pakko myöntää että mulla ei ole (vieläkään) hajua siitä, mitä tahdon opiskella. Toisaalta tiedän mikä mua kiinnostaisi mutta sille alalle ei ehkä ole järkevää kouluttautua. Eikä sitä alaa edes tästä kylästä löydy. Pitäisi siis vaihtaa kaupunkia.
Kaupungin vaihto on kuitenkin suunnitelmissa. Mutta vasta lasten ollessa vanhempia. Niin että osaavat lätkiä ruokaa omatoimisesti nassuun ja käydä vessassa itse. Vähintään.
Lasten hoitopaikka tuottaa kanssa päänvaivaa. Koska haluaisin pitää lapset vielä kotona. ( Niin että isovanhemmat katsoisivat lapsia, mutta mietityttää tuleeko se loppujen lopuksi liian rankaksi heille.) Joonatan on kuitenkin ensi syksynä jo lähempänä kolmea ikävuotta. Tarvitseeko sen ikäinen useammin ikäistään leikkiseuraa kuin kerran viikossa kerhon muodossa. Tarhassa kumminkin oppisi leikkimään muiden lasten kanssa, saisi kavereita, oppisi jakamaan ja hieman ehkä oma toimisemmaksi? Milloin hoitoon sitten haetaan? Saahaanko me kaikki pöpöt sieltä? Entäs kun lapset sairastuu ja pitäisi itse istua koulun penkillä?
Missä teidän lapset ovat hoidossa? Tai minne suunnittelet laittavasi lapsesi hoitoon kun kotiäidin ura päättyy?
Kuten tuosta yllä olevasta sekavasta tekstistä huomaa, ajatukset on aikaa sekaisin lähitulevaisuuden suhteen. Tuntuu että kaikki on yhtä jahkaamista.
Myös tuolloin julisteen teko hetkellä hyppäsin yli kaikesta opiskelusta ja yritettiin pohtia miksi noin. Tarkoitukseni ei todellakaan ole "lusmuta kotona" (kotiäitinä olo on kyllä pirun kaukana lusmuilusta) koko loppu elämää. Ehdottomasti haluan päästä töihin ja tienata rahaa (maksaa veroja) ja toteuttaa haaveita.
Pienenä unelma-ammattini oli Mikki-Hiiri, joten ehkä se selittää jotakin?
Millaista elämäni olisi unelmissani sitten kymmenen vuoden kuluttua?
Haluaisin omakotitalon jossa olisi suht iso piha. Kaksi kerroksinen vaalea puutalo olisi ihana. Odottaisin iltaisin työpäivän jälkeen kotiin, töistä saapuvaa miestä. Lapset ovat jo aika isoja, joten voidaan yhdessä tai erikseen kääriytyä telkkarin ääreen, vilttien alle namipussi kädessä. Eikä se haittaisi vaikka sylissä istuisi pieni piiperoinen joka yrittäisi häiritä rauhallista elokuvan katselu hetkeä kolistelemalla Lego palikoita yhteen ;)
Haluaisin omistaa auton. Asiassa on yksi mutta. En todellakaan halua ajaa autoa...tarvitsen siis oman hovikuskin :D
Olen myös aina halunnut koiran. Pienempänä miun Iskä osti itselleen koiran ja voi että, se päivä oli kuin jouluaatto olisi ollut. Nöpö on edelleen mukana remmissä, joskin se asuu ukin ja mummin kotona nykyään. Itse haluaisin kuitenkin omaan kotiini pikkukoiran.
Olisi mukavaa jos olisi varaa käydä kerran-pari vuodessa reissussa. Etelässä tai talvella Lapissa.
Kavereitakaan ei sovi unohtaa. Olisi ihana lähteä kerran kesällä festareille, eikä olla aina niin aikuinen ;)
Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin olla onnellinen. Unelmia ja haaveita on hyvä ja saakin olla.
Enköhän miekin ennen yhteishakua ehdi päätymään johonkin ratkaisuun...
Mä olen jo hakenut hoitopaikkaa Huimikselle, sieltä ei olla viel soitettu mut toivottavasti ens viikolla kuulen lisää. Mä haluan vähän eteenpäin. Asioita kohdalleen elämässä, kolutuksen ja työpaikan ja kotia rempattua ja sitä sun tätä. Vasta 20 vuotta mittarissa mut paljon elämän perusasioita on vielä saavuttamatta. Toi koulu on nyt prioriteetti 1. Kerkiäähän sitä vaikka ja mitä sitten myöhemminkin. Joku vuosi taikka kolme mikä johkin koulutuksen suorittamiseen menee, on kuitenkin niin lyhyt aika elämästä. Sitten avautuu paljon uusia mahdollisuuksia elämässä. Huono on jos "jymähtää" kotiin. Kyllä sitäkin vielä kuitenkin kerkiää tehdä. Ja lisää lapsia ja vaikka mitä. Tsemppiä mietintöihin ja toivottavasti löydät sulle mieleisen väylän täällä elämänpolulla :) Lapset sopeutuu hoitoonkin tosi hyvin ja paremmin tietty nuorempana kun "vähän liian vanhana" kun ne osaa jo kenkkuilla ihan ajatuksella :D Hoidossa lapsi saa kuitenkin tärkeitä kaverikontakteja ja oppii kaikenlaisia elämän taitoja ja vuorovaikutusta ja erilaisien auktoriteettien kanssa jneeee. Joten on siinä paljon hyvääkin, tietty toiset on sitä mieltä et ekat 5 vuotta on parempi olla kotona äidin kanssa. Mun pää ei kyllä äitinä kertakaikkiaan "kestä" täällä kotona "kökkimistä" . Kaikki tyylillään kuitenkin. Meil on talo ja autolainat ym ja rahaakin täytyy päästä tienaamaan mahdollisimman pian. Anteeksi pitkä kommentti.. :) Tsemppiä paljon ja toivon et oma pää selkiintyy! Mutta unelmia on hyvä olla ja sillon on jotakin päämääriäkin mitä kohti pyrkiä ja tehä töitä niiden eteen! Olet niin nuori kans vielä et koko maailma on sun mitä vaan keksit alkaa tehdä niin varmasti pystyt siihen <3
VastaaPoista