Gugguu siellä, gugguu täällä

Gugguu on meidän lasten yksi lemppari merkki lastenvaatteista, ehdottomasti! Vaatteet ovat niin äidin kuin lastenkin mieleen. Värit ja mallit käyvät hyvin molemmille sukupuolille ja se passaa meille mainiosti, niin saa tuo tyttö sitten periä veikan vanhoja ihanuuksia. 

Gugguun vaatteiden ehdoton plussa on mielestäni se että niitä voi mixata keskenään miten vain. Valikoima on ihan huiman laaja ja vaatteita valmistetaan jopa iseille ja äideille. Minulla on ollut aijemin yksi huppari, nytkin pukin kontissa odottelee uusi ja voin sanoa että huppari tuntuu päällä niin ihanalta, en malta odottaa että saan jouluaattona könöhtää sohvalle lämmin huppari päällä, ah! 

Myös laatuun olen ollut todella tyytyväinen. Meidän vaatteet ovat ainakin pysyneet kaikki todella hyvässä kunnossa, eikä niissä ole esimerkiksi nukkaa nimeksikään. Ja näissä vaatteissa meillä leikitty ja rymytty menemään. Yhdet oranssit pantsit ovat hieman haalistuneet mutta sen ymmärrän. Onhan niitä käytetty pian lähes vuosi, jonka aikana niitä on pesty satoja kertoja. Edelleen ne jalassa kehtaa lähteä kaupungille. 

Ennen gugguuta omat collaget olen ostanut H&Mstä ja ero niihin on _käsittämättömän_ suuri. Mulla on tänä syksynä myös hemasta ostetut lökärit ja hyvä kun niitä kehtaa enää kotonakaan käyttää. Sitä ne ovat olleet kahden pesun jälkeen. Mielellään maksaakin vaatteesta jonka käyttöikä on pidempi.

Mun oma lemppari on ollut Joonatanin musta huppari oranssilla ketjulla, oranssien pantsien kanssa. Huppari on ollut jo pitkän aikaa liian pieni ja pöksytkin ovat jo turhan naftit. Onneksi keväällä on tulossa jälleen kerran oranssia.

Törmäsin gugguun vaatteisiin ensimmäisen kerran syksyllä 2013 Tampereen lastenmessuilla. Silloin jäi ihanuudet vielä ostamatta, mutta keväällä oli omia jo saatava. Suosio yllätti ja useasti saakin päivystää haukan lailla vaatteita jotta mieleisen ehtii oikeassa koossa nappaamaan. Uusin RIM joulumallisto ilmestyi viime viikolla. Siihen en heti syttynyt ja jäätiin nuolemaan näppejämme. Ehdin kuitenkin napata Joonatanille molemmat leggarit koossa 110 ja Islalle koossa 62. 

Joonatan on tällä hetkellä n.90cm & 11kg ja gugguun vaatteista meillä on käytössä 92 taikka 98. 

Onko muita gugguun vaatteisiin hurahtaneita?

Time to move on?

Puolitoista vuotta sitten oltiin Nuorten äitien ryhmän kanssa käymässä Anjalankoskella. Jii oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen ja tämä äiti hieman väsynyt. Harvoja asioita muistan Jiin vauva-ajalta, mutta tuo reissu on jäänyt kyllä mieleen, sillä se oli ensimmäinen meidän kahden ensimmäinen yhteinen reissu.

Keväällä pitäisi yhteishaussa pyrkiä jonnekin kouluun. Samalla omaa ja osittain myös lasten tulevaisuutta miettiessä muistin että miehän tein tuolla reissussa juliste milläistä elämä olisi viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. 

Pakko myöntää että mulla ei ole (vieläkään) hajua siitä, mitä tahdon opiskella. Toisaalta tiedän mikä mua kiinnostaisi mutta sille alalle ei ehkä ole järkevää kouluttautua. Eikä sitä alaa edes tästä kylästä löydy. Pitäisi siis vaihtaa kaupunkia. 

Kaupungin vaihto on kuitenkin suunnitelmissa. Mutta vasta lasten ollessa vanhempia. Niin että osaavat lätkiä ruokaa omatoimisesti nassuun ja käydä vessassa itse. Vähintään.

Lasten hoitopaikka tuottaa kanssa päänvaivaa. Koska haluaisin pitää lapset vielä kotona. ( Niin että isovanhemmat katsoisivat lapsia, mutta mietityttää tuleeko se loppujen lopuksi liian rankaksi heille.) Joonatan on kuitenkin ensi syksynä jo lähempänä kolmea ikävuotta. Tarvitseeko sen ikäinen useammin ikäistään leikkiseuraa kuin kerran viikossa kerhon muodossa. Tarhassa kumminkin oppisi leikkimään muiden lasten kanssa, saisi kavereita, oppisi jakamaan ja hieman ehkä oma toimisemmaksi? Milloin hoitoon sitten haetaan? Saahaanko me kaikki pöpöt sieltä? Entäs kun lapset sairastuu ja pitäisi itse istua koulun penkillä? 

Missä teidän lapset ovat hoidossa? Tai minne suunnittelet laittavasi lapsesi hoitoon kun kotiäidin ura päättyy?

 

Kuten tuosta yllä olevasta sekavasta tekstistä huomaa, ajatukset on aikaa sekaisin lähitulevaisuuden suhteen. Tuntuu että kaikki on yhtä jahkaamista. 

Myös tuolloin julisteen teko hetkellä hyppäsin yli kaikesta opiskelusta ja yritettiin pohtia miksi noin. Tarkoitukseni ei todellakaan ole "lusmuta kotona" (kotiäitinä olo on kyllä pirun kaukana lusmuilusta) koko loppu elämää. Ehdottomasti haluan päästä töihin ja tienata rahaa (maksaa veroja) ja toteuttaa haaveita. 

Pienenä unelma-ammattini oli Mikki-Hiiri, joten ehkä se selittää jotakin? 

Millaista elämäni olisi unelmissani sitten kymmenen vuoden kuluttua? 

Haluaisin omakotitalon jossa olisi suht iso piha. Kaksi kerroksinen vaalea puutalo olisi ihana. Odottaisin iltaisin työpäivän jälkeen kotiin, töistä saapuvaa miestä. Lapset ovat jo aika isoja, joten voidaan yhdessä tai erikseen kääriytyä telkkarin ääreen, vilttien alle namipussi kädessä. Eikä se haittaisi vaikka sylissä istuisi pieni piiperoinen joka yrittäisi häiritä rauhallista elokuvan katselu hetkeä kolistelemalla Lego palikoita yhteen ;)

Haluaisin omistaa auton. Asiassa on yksi mutta. En todellakaan halua ajaa autoa...tarvitsen siis oman hovikuskin :D

Olen myös aina halunnut koiran. Pienempänä miun Iskä osti itselleen koiran ja voi että, se päivä oli kuin jouluaatto olisi ollut. Nöpö on edelleen mukana remmissä, joskin se asuu ukin ja mummin kotona nykyään. Itse haluaisin kuitenkin omaan kotiini pikkukoiran.

Olisi mukavaa jos olisi varaa käydä kerran-pari vuodessa reissussa. Etelässä tai talvella Lapissa. 

Kavereitakaan ei sovi unohtaa. Olisi ihana lähteä kerran kesällä festareille, eikä olla aina niin aikuinen ;)

Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin olla onnellinen. Unelmia ja haaveita on hyvä ja saakin olla.

Enköhän miekin ennen yhteishakua ehdi päätymään johonkin ratkaisuun...

Dear Santa

1. Laskettelukypärä, koska pitäähän äidin pitää pääkopasta huolta laskettelurinteessä!
2. Arabian KoKo astiastoa valkoisena ja aquana. Etenkin isoille ruokalautasille ja tarjoilu astioille on tarvetta.
3. Pussilakanoita ei koskaan ole liikaa. Kuvassa Finlaysonin muumi-aiheinen setti.
4. Kynttilän jalkoja ja kynttilöitä. Myös lahjakortti esimerkiksi Ikeaan voisi olla kovaa huutoa.

1.Brion junarataa. Junat ovat yksiä Jiin lemppari leluista, eikä niitä meiltä vielä juurikaan ennestään löydy.
2. Polarn o. pyretin toppakintaat 2-vuotiaalle. Hanskoja tarvitaan monen monta paria, mielellään sellaisia jotka pitävät vettä.
3. Paloauton ohi ei kaupassa ikinä päästä, sitä on joka kerta pakko ihastella pitkä tovi!
4. Ihania Gugguun vaatteita ei ikinä ole liikaa, tämän saattaa Äiti kääräistä joulupaperiin...
5. ^^

1. Vauvalla ei ole vielä yhtään Gugguun vaatetta. Akuutti jumppis pula pakotti äidin painamaan tilaa nappia...
2. Taaperokärry olisi huippu meidän tukea vasten seisomaan oppineelle neidille.
3. -4. Ihania vaaleanpunaisia sisustustyynyja tytyn sänkyyn.
5. "Päiväpeitolle" olisi myös tarve, koska sellaista ei neidillä ole. Plussaa olisi, että se sopisi sängyssä olevien tyynyjen ja pehmojen joukkoon kivasti.
  

Kuulumisia

Meidän Iille tuli sunnuntaina ikää kuusi kuukautta. Ja olihan sitä pakko juhlistaa kakku kahveilla. Ihan uskomaton fiilis, jotenkin todella haikeaa mutta sitten taas toisaalta huokaisen helpotuksesta.

Innolla jo odotan että pikkuneiti kasvaa hieman lisää. Onneksi meillä, mielestäni tämän vauvavuoden "pahin vaihe" alkaa olemaan takana päin. Se ärripurri kiukku, kun haluttaisiin liikkua mutta ei vielä päästä liikkumaan. Se kuinka liikkeelle lähtemisen jälkeen hyvin nukutut yöt katkeavat, koska vauvan on vain pakko ryömiä/ pyöriä/ kontata.  Odotan niitä hetkiä, jolloin tuo pikkainen oikeasti oppii ymmärtämään puhetta ja pääsee mukaan meidän touhuihin. Sitä että voidaan mennä hippaa hippaa keskellä olkkaria, istua sohvalle katsomaan muumeja jätski kipot kädessä!
            Ii on viikon sisällä oppinut nousemaan tukea vasten. Ihan mitä tahansa vasten noustaan seisomaan. Mitään itsesuojeluvaistoa neitonen ei kylläkään omaa. Käden päästetään tuesta irti intoa puhkuen ja kaatua kopsahdetaan vauhdilla takaraivo edellä maahan. Meillä konttauskypärä tulee todellakin tarpeeseen...

6kk neuvolassa käväistiin tänään. Neiti sai kovasti kehuja ja hän oli kuulema niin söpö, kun konttaili pitkin lattiaa. Onhan se hauskan näköistä kun noin pieni vipeltää menemään kovaa vauhtia. Meidän Isla on aika pikkuruinen, mutta tasaisesti on tullut pituutta, painoa ja pipoa. Ruoka tosiaan maistuu ja neiti on ollut tyytyväinen. Nyt aletaan maistelemaan pikkuhiljaa lihoja

                                                             6kk
                                                         paino:6090g
                                                         pituus:63,5cm
                                                         pipo:40cm 

Eilen kävin valitsemassa itselleni silmälasit! Näkö on ollut jo pitkään huono, en näe sohvalta edes kunnolla tekstejä ja iltaisin tuntui ettei jaksaisi enää katsoa mihinkään suuntaan. En oikeastaan edes malta odottaa että saan lasit kotiin, vaikken niistä laseista edes välitä. Oon niin kyllästynyt siihen etten näe mitään kunnolla.
Oon ollut muutaman viikon tosi väsynyt, pitäisi syödä varmaan D-vitamiini lisää ja rautaa. Mie vaan oon ihan tosi huono muistamaan tuommosia. Viime päivinä oon saanut nukkua aamusin normaalia pidempään, kun mami on ollut lomalla ja on käynyt aamusin meillä lapsia vahtimassa. Pikku hiljaa alkaa onneksi taas energiaa löytyä ja oon tehnyt muutaman kivan Diy jutunkin meidän kotiin, joita voisin esitellä jahka saan ne kotiin mummilasta.

Jiille kuuluu myös hyvää. Hänella on kova Ei kausi menossa ja kaikki on vain Ei, ei ja ei. Tuttipullosta pitäisi todellakin vieroittautua, siitä on ollut vain harmia viime päivinä. Poika ei suostu syömään ruokaa, koska tuttipullosta juominen ois paljon kivampaa. Nyt oon nostanut tuttipullot kaappiin piiloon, niin ettei niitä ole näkyvillä. Tarkoitus olis, että päivisin juotaisiin vain mukista ja yöksi aluksi pullosta.

Tervetuloa soseet!

Meidän neiti aloitti sosemaistelut viidenkuukauden ikäisenä, kun täysimetyksellä oli painoa tullut kuussa vain 200g. Peruna oli ensimmäinen jota neiti pääsi maistelemaan ja ilme oli näkemisen arvoinen!

Jo ennen kuin Neiti aloitti ruokailut, hän on seurannut miun ja Jiin ruokahetkiä omasta Stokkestaan. Viimeisen kuukauden aikana huomasin, kuinka neiti kiinnostui siitä mitä me teemme. Suu alkoi käymään ja hän kurotteli käsillään kohti pöytää. Isla on nyt viikon verran istunut syöttötuolissa tuettuna. On enää päivistä kiinni, että neiti oppii itse nousemaan lattialla ollessaan istumaan.

Jii ja Ii ovat aivan erilaisia ruokailijoita. Jii on todella pieni ruokainen ja nirso. Hänen ensimmäisiä soseita olivat banaani ja porkkana. Mitään muuta hän ei saanut kurkustaan alas, ellei seassa ollut banaania.  Edelleenkään hän ei syö paljoa ja jos jokin maku ei miellytä, se yökitään lautaselle - kaikkea hän kuitenkin maistaa aivan innoissaan, siitä isot pointsit jäbälle!

                   Isla taas on alusta asti syönyt hyvällä ruokahalulla kaikkea jota on tarjottu. Tietty uusi maku saa suupielet väärin päin, mutta lautanen tyhjenee alkujärkytyksen jälkeen vaihdilla. 

Olen tehnyt itse soseet kummallekin lapselle. Jiin vauva-aikana turvauduimme alkuraskauden väsymyksessä kaupan purkkimuonaan, myös mummilassa tarjoillaan pilttiä. Purkkeja vastaan miulla ei ole mitään, mutta en niitä mielelläni syö itsekään. Ja meillä ainakin kotiruoka tekee paremmin kauppansa. Lisäksi se on huomattavasti edullisempi vaihtoehto ja siitä on aikanaan helppo vauvan siirtyä kokonaan samaan ruokaan meidän kanssa. 

1. Kuori ja pilko 2.Keitä/höyrytä  3. Soseuta 4. Pakasta 5.Sulata 6.Syötä ja nauti!

    Mitään en meinannut muistaa soseiden aloittamisesta, vaikka sama on käyty läpi vasta reilu vuosi takaperin. Välillä oikein on hölmistynyt olo "Miten minä nyt tämänkin unohdin?" "Mistä aloitetaan? Koska otetaan lihat ruokavalioon? Milloin makaroonia tai riisiä voi aloittaa antamaan? Entäpä kala ja kananmuna? Ai että sormiruokaakin?"

Meillä ollaan maisteltu vasta kasviksia ja hedelmiä. En kiiruhda lihojen suhteen, koska haluan neidin tottuneen ensin ns. perusmakuihin. Viikossa suositellaan otettavaksi korkeintaan 1-2 uutta makua. Lapsi tarvitsee myös useamman maistelu kerran tottuakseen. Puolivuotiaana meidän neiti on maistellut; Perunaa,parsakaalia bataattia & porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa. Banaania, omenaa, päärynää, mangoa ja mustikkaa. Seuraavaksi olisi tarkoitus maistella ainakin avokadoa ja kukkakaalia

Joulu mun kotona!

Rakastan joulua, enkä meinaa enää pysyä pöksyissäni. Ensimmäinen joulu omassa kodissa, omien lasten seurassa. Odotan innolla sitä, että päästään Joonatanin kanssa valitsemaan hänelle ihka ensimmäinen suklaa joulukalenteri.

Ensimmäiset lahjat on jo paketoitu ja lisää pyrin hankkimaan aina sopivan tilaisuuden sattuessa. Joonatanille on kerrottu että tontut kurkkivat ikkunan takana. Saunatonttuun poika onkin jo tutustunut aikaisemmin. Olen odottanut, koska postiluukusta kolahtaa Suuri Lelukirja, vielä ei ole näkynyt. Harmi. Muistan kuinka sitä itsekin selasin lapsena. Jiikin varmasti ihastuisi siihen, meillä nimittäin kauppojen lelu osastoilta löytyvä Lego-lehti on lähes lemppari kirja!

Aina kun on tiedossa jotakin juhlia, tämä äiti pääsee oikein elementtiinsä. Selailen netistä inspiraatio kuvia Pinterestissä ja suunnittelen miten asiat voisin totettaa niin ettei lompakko ihan kamalasti pääsisi laihtumaan. Etsin alennuksia ja kauhistelen postikuluja.

Joulussa mulle on tärkeää se, että saa olla perheen kanssa yhdessä ja viettää aikaa. Mielellään vielä ilman kiireitä. Meidän mami on ollut töissä niin monena jouluna, että en edes muista milloin olisi ollut koko aaton meidän kanssa. Toivotaan että tänä jouluna saadaan kaikki herätä jouluaamuna avaamaan yhdet paketit, kääriytyä vilttien sekaan sohvalle katselemaan dvd;tä ja juomaan kuumaa glögiä. Niin ja joku tietty juoksee Jiin ja Iin perässä... Näillä näkymin suunnitelmissa on siis viettää joulu mamilassa.

Siitä huolimatta haluan laittaa joulua myös kotona. Valkoista, punaista ja vihreää. Aina ennen olen vannonut aidon kuusen nimeen, mutta tänä vuonna meille tulee tekokuusi. Monestakin syystä.
          Joulu tuoksuu kanelilta, appelsiineiltä, neilikoilta. On hämärää ja paljon kynttilöitä. Itse tehty piparkakku talo pääsee komistamaan lipaston päällistä. Miulla ei ole vielä mitään jouluista, joten pääsin shoppailemaan itselleni vähän jouluisempaa sisustusta. Monta ihanaa DIY-juttuakin on mielessä, kumpa vain olisi aikaakin niiden toteuttamiseen!

Ootteko te jouluihmisiä vai eikö teitä voisi vähempää kiinnostaa?

Tyttöjen vaatteita

Meidän Islalle sopii kaikki hempeät ja tyttömäiset värit, röyhelöt ja asusteet. Odotusaikana ostin Islalle ison läjän Rodinia, graafisia kuvioita, paljon mustaa ja valkoista. Ne eivät kuitenkaan mielestäni pue Islaa, vaikka muiden kuvissa ihaillen niitä katselenkin. Vaaleanpunainen, valkoinen ja beige ovat meidän neidin värejä.

Kävimme tuossa hiljattain viisikuisen kanssa neuvolassa. Tuoreet mitat olivat 62cm ja 5,8kg. Ja voi kuinka hän on pieni, isoveljeensä verrattuna. Olen vasta pakannut ensimmäiset pieneksi käyneet vaatteet pois, sillä meillä ei ole ollut kuin 1-2 vaatetta koossa 50! Meillä on oikeastaan edelleen käytössä 56/62 kokoiset vaatteet. Vihdoin ja viimein alkaa kuitenkin olemaan aika, alkaa ostamaan uusia vaatteita isomassa koossa valmiiksi. Ja siitähän tämä äiti tykkää. Lompakko ei sitten niinkään.

Yllä olevan kollaasin kuvat ovat Lindexin valikoimasta, josta olen viime aikoina tehnyt yllättävän paljon vaate hankintoja Islalle. Nämä kaikki voisin vaikka heti ottaa meidän neidin vaatekaappiin. Tuo ihana kukkamekko on varmasti ihan pakko hakea, Neidin puolivuotis päiviä silmällä pitäen.

Olen viime viikolla varmasti kolmena iltana surffaillut NEXTin sivuilla. Nextin vaatteita meillä ei ole ollut ikinä. Kovasti kuitenkin houkuttelisi tilata muutama ihanan näköinen vaate kokeiltavaksi. Niin hurjan söpöjä vaatteita sieltä löytyy, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Kenties päätyy pukin konttiin?

Kahden vauvan jälkeen

En viihdy tämän hetkisessä kropassani, en sitten yhtään. Tämä on kaukana siitä, mitä se silloin joskus oli. Ennen lapsia.

Miulla on ollut aina huono minäkuva. Muistan kuinka jo ala-asteella ajattelin olevani muita lihavampi ja rumempi. Siitä huolimatta että silloin ja vielä ylä-aste aikanakin urheilin paljon ja olin aika hyvässä kunnossa. Enää en voi sanoa samaa...Kaksi raskautta on jättänyt jälkensä.

Ensimmäisen raskauden jälkeen palauduinkin nopeasti ja voin sanoa olleeni viime vuonna tyytyväisempi kroppaani kuin koskaan aijemin. Kilot lähtivät tekemättä mitään. En saanut kuin muutaman hassun viirun kylkeeni.  Raskausaikana vauvamasun päivittäinen rasvailu varmasti auttoi siihen, edes hiukan.

Tuli toinen raskaus. Hälläväliä-asenteella. Luotin että kroppa kestää. Herkuttelin, en liikkunut kuin pakollisen verran. Jiin perässä. Iltaisin mielellään valtasin sohvan nurkan karkkipussi kainalossa. Rasvailin masua silloinkun satuin muistamaan. Arpia taisi tulla kolme, aika pieniä nekin. Olin onnekas. Kilojakaan ei ihme kyllä tullut yli kahdeksaa. Vaaka näytti heti kotiin päästyä tuttua lähtö painoa, painoa jossa olen junnannut siitä asti kun vain muistan. Olin vielä tyytyväinen. 

      Vatsa palautui ihan kivasti, mutta hitaammin kuin ekalla kierroksella. Vatsalihasten rako oli "pitkän" aikaa iso. Liian iso urheilun aloittamiseen. Vasta muutama viikko jälkitarkastuksen jälkeen alkoi tuntua siltä että voisi jo alkaa vähän treenaamaan. Aloitin hitaasti kymmenestä istumaan noususta. Lonkat myös särkivät vielä elokuun (2014) ensimmäisille viikoille saakka, jos kävelyä tuli normaalia enemmän. 

Pikku hiljaa hyvä tulee, mutta mie oon sellaista "kaikki heti mulle nyt"-tyyppiä. Pientä muutosta on tapahtunut jo kahden kuukauden aikana! 

Tällä hetkellä tarkoituksena olisi kiinteyttää ja hankkia lihaksia, ehkä pudottaa muutama kilo. Miulle tärkeämpää on se, millainen tyyppi sieltä peilistä katsoo kuin vaa'an lukemat.

Tänä aamuna startattiin päivä marjasmoothiella. Viikonlopun ja alkuviikon kuntoilut on piristäneet ja energiaa löytyy jo heti ihan eri tavalla!

Kyä tää tästä, ehkä mie oon bikini kunnossa 2015! 

        

#aikameneeliiannopeasti

Blogin avaaminen viime päivinä on tuntunut aivan ylitsepääsemättömän tylsältä. Nimi, ulkoasu ja oikeastaan kaikki tökki. Tylsää, ei yhtään miun näköistä. Nyt näyttää jo hieman paremmalta ja ehkä tämä tästä taas ottaa uutta tuulta purjeisiinsa!

5kk. Meidän vauva. Mukamas! Ei voi, en ymmärrä. Mihin nämä kaikki päivät ovat oikein vilisseet? Meillä asuu pian puolivuotias. Ii on oppinut jo vaikka mitä. Uusimpana taitona on ryömiminen. Olen hänet tänään muutamasti yllättänyt tonkimasta vaipparoskista.
         Ii on kunnon hymytyttö. Ihana. Sydän sulaa kun toinen on niin tohkeissaan ja onnellinen. Iloinen. Oma itsensä. Luonnetta alkaa tulemaan pikkuhiljaa esiin.
         Maisteltu ollaan pikkaisen jo mm. perunaa, banaania, porkkanaa ja maissinaksuja. Vielä ei syömällä syödä, pieni vauvalusikallinen maistellaan n. 1krt viikkoon. Täysimetyksellä mennään.

1v9kk. Jii kasvaa ihan silmissä. Siitä on jo tullut ihan isopoika. Välillä tuntuu että tuo pian kaksi vuotias on äitiä fiksumpi. Ainakin se osaa yllättää, osaamalla jotain mitä en olisi voinut kuvitellakkaan. Sanoja ja puhetta tulee huimasti. Ja Jii osaa myös sanoilla ilmaista mitä haluaa, mistä tykkää tai ei tykkää. Yöunet on olleet viime viikkoina työn ja tuskan takana. Nyt menee jo paremmin. Flunssa on kiusannut ja Jiillä olikin silmätulehdus ensimmäistä kertaa elämässään.

Legojen parissa

Meillä lemppari leluja ovat ihan ehdottomasti duplot. Jii sai ensimmäisen pakettinsa täyttäessään yksi. Silloin ne kiinnostivat, mutta eri tavalla kuin nyt. Palikoita pinotaan, järjestetään värin, koon tai mallin mukaan. Ukkeleille rakennetaan liukumäkiä ja ukkelit laitetaan laskemaan niistä. Leikeissä alkaa selkeästi olla jo jujua mukana. Mielikuvitusta!

Legoista saa rakennettua ihan mitä vaan ja äidinkin mielikuvitukselle nämä ovat tehneet hyvää. Alkuun minkään rakentaminen ei meinannut luonnistua miulta koska "eihän oikea talo nyt tämän värinen voi olla".

Me rakennetaan yhdessä kaupunkeja automatolle. Jii kasaa autot ja äiti talot. Leikeissä saa helposti vierähtämään parikin tuntia. Jii on saanut jo paketillisen pikkulegoja. Niillä tosin saa leikkiä vain äitin kanssa, silloin kun pikkusisko ei ole paikalla. Jii osaa niillä myös rakentaa jo hyvin, mutta pienimpiin osiin tarvitsee äidin apua.

Legot olivat myös miun lemppari leluja lapsena ja tykkäsin rakennella niistä rakennuksia barbeille. 

Legoja ei voi koskaan olla liikaa! Pian Iikin pääsee rakentelemaan meidän kanssa. Nyt tyttö tyytyy vain pyörittelemään palikoita käsissään, mutta hauskaa sekin näkyy olevan :)

Tykätäänkö teillä legoista? Oletko itse tykännyt rakentaa legoilla lapsena?