Miulla on ollut aina huono minäkuva. Muistan kuinka jo ala-asteella ajattelin olevani muita lihavampi ja rumempi. Siitä huolimatta että silloin ja vielä ylä-aste aikanakin urheilin paljon ja olin aika hyvässä kunnossa. Enää en voi sanoa samaa...Kaksi raskautta on jättänyt jälkensä.
Ensimmäisen raskauden jälkeen palauduinkin nopeasti ja voin sanoa olleeni viime vuonna tyytyväisempi kroppaani kuin koskaan aijemin. Kilot lähtivät tekemättä mitään. En saanut kuin muutaman hassun viirun kylkeeni. Raskausaikana vauvamasun päivittäinen rasvailu varmasti auttoi siihen, edes hiukan.
Tuli toinen raskaus. Hälläväliä-asenteella. Luotin että kroppa kestää. Herkuttelin, en liikkunut kuin pakollisen verran. Jiin perässä. Iltaisin mielellään valtasin sohvan nurkan karkkipussi kainalossa. Rasvailin masua silloinkun satuin muistamaan. Arpia taisi tulla kolme, aika pieniä nekin. Olin onnekas. Kilojakaan ei ihme kyllä tullut yli kahdeksaa. Vaaka näytti heti kotiin päästyä tuttua lähtö painoa, painoa jossa olen junnannut siitä asti kun vain muistan. Olin vielä tyytyväinen.
Vatsa palautui ihan kivasti, mutta hitaammin kuin ekalla kierroksella. Vatsalihasten rako oli "pitkän" aikaa iso. Liian iso urheilun aloittamiseen. Vasta muutama viikko jälkitarkastuksen jälkeen alkoi tuntua siltä että voisi jo alkaa vähän treenaamaan. Aloitin hitaasti kymmenestä istumaan noususta. Lonkat myös särkivät vielä elokuun (2014) ensimmäisille viikoille saakka, jos kävelyä tuli normaalia enemmän.
Pikku hiljaa hyvä tulee, mutta mie oon sellaista "kaikki heti mulle nyt"-tyyppiä. Pientä muutosta on tapahtunut jo kahden kuukauden aikana!
Tällä hetkellä tarkoituksena olisi kiinteyttää ja hankkia lihaksia, ehkä pudottaa muutama kilo. Miulle tärkeämpää on se, millainen tyyppi sieltä peilistä katsoo kuin vaa'an lukemat.
Tänä aamuna startattiin päivä marjasmoothiella. Viikonlopun ja alkuviikon kuntoilut on piristäneet ja energiaa löytyy jo heti ihan eri tavalla!
Kyä tää tästä, ehkä mie oon bikini kunnossa 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti