Viisi kuvaa kaksi vuotiaasta

                                                                TAMMIKUU 2013

                                                                      SYKSY 2013

                                                                   TAMMIKUU 2014

                                                                             KESÄ 2014

                                                              TAMMIKUU 2015

Kaksi vuotta! En voi ymmärtää että siitä päivästä on jo kaksi vuotta, kun sain tuon pikkuiseni ensimmäistä kertaa syliini. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka kuinka paljon. On opittu ryömimään, lähdetty kävelemään, sanottu ensimmäinen sana. Sinusta on tullut isoveli ja saat parhaimmat naurut leikkiessäsi siskosi kanssa. Olet vilkas ja kekseliäs pieni vaahteramäen Eemeli, jolla on koko ajan jokin jäynä mielessä. Suosituin sana kuuluu olevan Ei. Lempilelujasi ovat paloautot, ambulanssit ja poliisiautot. Osaat syödä mielikuvitus ruokia ja ajaa mielikuvistus autoa. Kylvet vähintään kerran päivässä. Yöllä herätessäsi haluat vielä kiivetä äidin kainaloon nukkumaan, vaikka päivisin äidin sylissä ei enää viihdytä yhtään. Kotona näytät jo niin isolta pojalta, mutta ulkoillessa huomaan että oletkin vielä niin kovin pieneltä tässä isossa maailmassa. Nämä kaksi vuotta ovat olleet uskomattoman ihania, aika on kulunut hurjaa vauhtia. Tähän astisen elämäni parhaimpia. Olen maailma onnekkain että saan olla juuri sinun äitisi, Joonatan.

Ps. Hyvää nimipäivää rakas!

                                                                         xoxo Äiti

Mutta mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvää, vaikkakin vuosi on lähtenyt hieman tahmeasti liikkeelle.
Meillä on sunnuntaina Joonatanin kaksi vuotis synttärit ja niiden valmisteluihin on mennyt oma aikansa. Uskomatonta että meillä on ihan kohta kaksi vuotias!

Maanantaina miulle pärähti yksi vuosi lisää mittariin ja alkaa olemaan ikäkriisin paikka...Ensi vuonna olen kaksikymmentä K A K S I KY M M E N T Ä !! Ihana serkkuni piristi miun päivää ja lähdimme ulos syömään, hänen isänsä jäädessä vahtimaan lapsia. Pitäisi useammin pitää pari tuntia lapsivapaata aikaa, ihan päiväsaikaan. En edes muista milloin viimeksi olen näin tehnyt...jos Islan aikana kertaakaan. Ruoka oli hyvää ja seura parasta. Puspus!

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Joonatan jätti päiväunet välistä ja kävi jo seitsämältä yöunille. Luxusta sen rinnalla että päiväunet siirtävät yöunet nykyään lähemmäksi 23:00. Olisikohan meidän aika jo luopua päiväunista pojan osalta... Vahdattiin Bobon SS15 malliston saapumista suomalaisiin nettikauppoihin ja naputtelin meille muutaman ihanan kesävaatteenkin.

Keskiviikkona, eli eilen vietettiin päivä meidän Mamin kanssa. Käytiin kahvittelemassa & Finlaysonin tehtaanmyymälässä jossa oli ihanat alet käynnissä. Kotiin matkattiinkin isojen ostoskassien kanssa. Illalla mentiin Mummilaan yökylään, jottei aamulla tarvitse kahdeksalta aamulla tarpoa viittä kilometriä kerhoon.

Tänään on ollut kiire päivä, nyt vasta ehdin istahtamaan. Isla tipahti aamulla sängystä, vaikka nukkui miun ja seinän välissä. (Mummilassa ei ole pinnistä) Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja todella pienellä nenäverenvuodolla. Äidin sydän pomppasi kurkkuun siitä huolimatta ja koko päivä on mennyt itseäni syytellen. Kerho jatkui taas joululoman jälkeen ja oli hauska huomata kuinka molemmat ovatkaan kasvaneet loman aikana. Joonatan oli niin isoa poikaa ja puhui huomattavasti enemmän. Vastasi jopa "ventovieraille" simppeleihin kysymyksiin!  Poikettiin myös Prismassa hakemassa vaunuihin keltainen Mini Rodinin toppapussi. Aivan älyttömän ihana, Islalle on tulossa oma pinkkinä.

Kerhon jälkeen Islalla oli 8kk lääkäri neuvola. Aamun tippumisesta ei ollut tullut mitään, edes mustelmaa.

                                "Hyvinvoiva, motorisesti hienosti kehittyvä, sirorakenteinen tyttö"

                                                                       6585g & 66cm

                           Meidän kahdeksan kuinen on oppinut seisomaan ja nousta seisomaan ilman tukea.

                                  Neiti tapailee tavuja ja leikkii mielellään veljensä kanssa autoilla.

             Islasta on kuoriutunut hirmuinen vesipeto ja maailman paras paikka löytyy Äidin sylistä <3

                                                                          xoxo Tiia

K A K S I T U H A T T A V I I S I T O I S T A

Tää on se vuosi jota olen kauhusta kankeana odottanut. Toivonut että aika olisi mennyt edes hieman hitaampaa. 

Olen nauttinut hurjasti siitä että olen saanut olla lasteni kanssa kotona. Kummatkin alkavat kuitenkin olemaan jo niin "isoja" että minun on aika palata koulunpenkille. Ahdistaa, kauhistuttaa ja pelottaa, mutta on pakko yrittää jatkaa eteenpäin. Olen niin ulapalla koulumaailmasta ja kotiäitiys on höperöittänyt miut kokonaan. Osaan lapata aamupuurot naamaan, vaihtaa vaippaa, maksaa laskuja, käydä kaupassa, pyörittää arkea päivästä toiseen. Enkä osaa kuvitella, että joku muu hoitaisi minun lapsiani. Sehän on miun hommaa. 

Tämä vuosi tuo isoja muutoksia meidän elämään. 

Viimeinen kevät yhdessä. Kaikki päivät. Aijon ottaa siitä kaiken irti ja nauttia. Yrittää nauttia myös niistä hetkistä kun pottailua opetteleva poika pissaa kännykän päälle tai vauva herää kolmelta yöllä pirteänä leikkimään. 

Joonatan täyttää parin päivän päästä kaksi. Kevät tuntuu tulevan liian nopeasti. Vauvakin seisoo jo ilman tukea. Kesällä hän on jo vuoden. Molemmat nukkuvat omissa sängyissään. Ehkäpä he saavat muuton myötä omat huoneet? Imetys pitäisi lopettaa pikkuhiljaa. En millään raaskisi. Omillaan pärjäämistä, ilman näin tiivistä tukiverkostoa. Ikävää. 

Enkä edes muista missä peruskoulun päättötodistukseni on...

Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan myös jotakin ihanaa. Vaikkei vuodesta k a k s i t u h a t t a n e l j ä t o i s ta helposti ohi mennäkään. Elämäni paras vuosi. Tulee ikävä!

H A P P Y  N E W  Y E A R   2 0 1 5