perjantai 2. tammikuuta 2015

K A K S I T U H A T T A V I I S I T O I S T A

Tää on se vuosi jota olen kauhusta kankeana odottanut. Toivonut että aika olisi mennyt edes hieman hitaampaa. 

Olen nauttinut hurjasti siitä että olen saanut olla lasteni kanssa kotona. Kummatkin alkavat kuitenkin olemaan jo niin "isoja" että minun on aika palata koulunpenkille. Ahdistaa, kauhistuttaa ja pelottaa, mutta on pakko yrittää jatkaa eteenpäin. Olen niin ulapalla koulumaailmasta ja kotiäitiys on höperöittänyt miut kokonaan. Osaan lapata aamupuurot naamaan, vaihtaa vaippaa, maksaa laskuja, käydä kaupassa, pyörittää arkea päivästä toiseen. Enkä osaa kuvitella, että joku muu hoitaisi minun lapsiani. Sehän on miun hommaa. 

Tämä vuosi tuo isoja muutoksia meidän elämään. 

Viimeinen kevät yhdessä. Kaikki päivät. Aijon ottaa siitä kaiken irti ja nauttia. Yrittää nauttia myös niistä hetkistä kun pottailua opetteleva poika pissaa kännykän päälle tai vauva herää kolmelta yöllä pirteänä leikkimään. 

Joonatan täyttää parin päivän päästä kaksi. Kevät tuntuu tulevan liian nopeasti. Vauvakin seisoo jo ilman tukea. Kesällä hän on jo vuoden. Molemmat nukkuvat omissa sängyissään. Ehkäpä he saavat muuton myötä omat huoneet? Imetys pitäisi lopettaa pikkuhiljaa. En millään raaskisi. Omillaan pärjäämistä, ilman näin tiivistä tukiverkostoa. Ikävää. 

Enkä edes muista missä peruskoulun päättötodistukseni on...



Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan myös jotakin ihanaa. Vaikkei vuodesta k a k s i t u h a t t a n e l j ä t o i s ta helposti ohi mennäkään. Elämäni paras vuosi. Tulee ikävä!

H A P P Y  N E W  Y E A R   2 0 1 5

1 kommentti:

  1. Paljon tsemppiä tulevalle vuodelle. Hyvin kaikki menee kun pääsee alkuun <3

    VastaaPoista