Kirppistelyä!

Tehtiin tänään Mamin kanssa isku tämän kaupungin kirppareille. Ihanaa kun sai rauhassa tutkia pöytiä, ilman että joku valittaa tai vetää toiseen suuntaan. 

Live kirppiksillä käyn ehkä kerran kuussa. Facebook kirppareita hyödynnämme sitten senkin edestä. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota itsessäni siihen, että live kirppareilla olen huomattavasti pihimpi. Jo 6€ maksava tuote on mielestäni kallis, mutta nettikirppiksella voin hyvin heittää siihen vielä nollan perään. Mikä ihme siinä on?! :D 

Netti kirppareilta ei oikeastaan tule tehtyä niitä "vanhoja kunnon löytöjä". Se fiilis kun löydät jotakin etsimääsi...halvalla tietenkin. Tekisi mieli esitellä jokaiselle vastaan tulijalle "Hei kato mitä mä löysin!" 

Joulukuussa tein ihan huippulöytöjä yhdestä pöydästä. Zaraa, Newbietä, Nextiä ja kumppaneita, juuri meidän neidin koossa. Kaikissa taisi hinnat olla alle vitosen ja pöydässä roikkui vielä -50% lappu. Minä pompin onnesta soikeana. Menin vielä seuraavana päivänä uudestaan apajille...(Voitteko muuten uskoa, että kolme kuvan vaatteista on lasten mummojen toimesta heitetty "vahingossa" roskiin? :(  

Tämän päivän kierroksella mukaan tarttui mm; Lennen vk-haalari 4€, Cirafin vk-housut 4€, Zaran kukkapaita 1€, Cubuksen velour setti 3€, Lindexin tunika 2,50€ ja -paita 3€. Matot 4€/kpl. Voisin sanoa että olen jälleen kerran tyytyväinen!

Joonatanin koossa vaatteita ei juurikaan live kirppiksiltä löydy tai jos löytyy ovat ne joko todella huonossa kunnossa tai ajalta jolloin olen itse ollut saman ikäinen..

Viime viikolla myös postiluukku on kolahdellut tiuhaan ja näillä näkymin kolisee vielä tämänkin viikon...Tämän näköisiä vaatteita on saapunut meille ympäri suomea. Osa vaihdossa ja osa villiksistä huudeltuna :)

Kiertelevätkö muutkin kirpuilla? Millaisia löytöjä olette tehneet? 

Viisi kuvaa kaksi vuotiaasta

                                                                TAMMIKUU 2013

                                                                      SYKSY 2013

                                                                   TAMMIKUU 2014

                                                                             KESÄ 2014

                                                              TAMMIKUU 2015

Kaksi vuotta! En voi ymmärtää että siitä päivästä on jo kaksi vuotta, kun sain tuon pikkuiseni ensimmäistä kertaa syliini. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka kuinka paljon. On opittu ryömimään, lähdetty kävelemään, sanottu ensimmäinen sana. Sinusta on tullut isoveli ja saat parhaimmat naurut leikkiessäsi siskosi kanssa. Olet vilkas ja kekseliäs pieni vaahteramäen Eemeli, jolla on koko ajan jokin jäynä mielessä. Suosituin sana kuuluu olevan Ei. Lempilelujasi ovat paloautot, ambulanssit ja poliisiautot. Osaat syödä mielikuvitus ruokia ja ajaa mielikuvistus autoa. Kylvet vähintään kerran päivässä. Yöllä herätessäsi haluat vielä kiivetä äidin kainaloon nukkumaan, vaikka päivisin äidin sylissä ei enää viihdytä yhtään. Kotona näytät jo niin isolta pojalta, mutta ulkoillessa huomaan että oletkin vielä niin kovin pieneltä tässä isossa maailmassa. Nämä kaksi vuotta ovat olleet uskomattoman ihania, aika on kulunut hurjaa vauhtia. Tähän astisen elämäni parhaimpia. Olen maailma onnekkain että saan olla juuri sinun äitisi, Joonatan.

Ps. Hyvää nimipäivää rakas!

                                                                         xoxo Äiti

Mutta mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvää, vaikkakin vuosi on lähtenyt hieman tahmeasti liikkeelle.
Meillä on sunnuntaina Joonatanin kaksi vuotis synttärit ja niiden valmisteluihin on mennyt oma aikansa. Uskomatonta että meillä on ihan kohta kaksi vuotias!

Maanantaina miulle pärähti yksi vuosi lisää mittariin ja alkaa olemaan ikäkriisin paikka...Ensi vuonna olen kaksikymmentä K A K S I KY M M E N T Ä !! Ihana serkkuni piristi miun päivää ja lähdimme ulos syömään, hänen isänsä jäädessä vahtimaan lapsia. Pitäisi useammin pitää pari tuntia lapsivapaata aikaa, ihan päiväsaikaan. En edes muista milloin viimeksi olen näin tehnyt...jos Islan aikana kertaakaan. Ruoka oli hyvää ja seura parasta. Puspus!

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Joonatan jätti päiväunet välistä ja kävi jo seitsämältä yöunille. Luxusta sen rinnalla että päiväunet siirtävät yöunet nykyään lähemmäksi 23:00. Olisikohan meidän aika jo luopua päiväunista pojan osalta... Vahdattiin Bobon SS15 malliston saapumista suomalaisiin nettikauppoihin ja naputtelin meille muutaman ihanan kesävaatteenkin.

Keskiviikkona, eli eilen vietettiin päivä meidän Mamin kanssa. Käytiin kahvittelemassa & Finlaysonin tehtaanmyymälässä jossa oli ihanat alet käynnissä. Kotiin matkattiinkin isojen ostoskassien kanssa. Illalla mentiin Mummilaan yökylään, jottei aamulla tarvitse kahdeksalta aamulla tarpoa viittä kilometriä kerhoon.

Tänään on ollut kiire päivä, nyt vasta ehdin istahtamaan. Isla tipahti aamulla sängystä, vaikka nukkui miun ja seinän välissä. (Mummilassa ei ole pinnistä) Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja todella pienellä nenäverenvuodolla. Äidin sydän pomppasi kurkkuun siitä huolimatta ja koko päivä on mennyt itseäni syytellen. Kerho jatkui taas joululoman jälkeen ja oli hauska huomata kuinka molemmat ovatkaan kasvaneet loman aikana. Joonatan oli niin isoa poikaa ja puhui huomattavasti enemmän. Vastasi jopa "ventovieraille" simppeleihin kysymyksiin!  Poikettiin myös Prismassa hakemassa vaunuihin keltainen Mini Rodinin toppapussi. Aivan älyttömän ihana, Islalle on tulossa oma pinkkinä.

Kerhon jälkeen Islalla oli 8kk lääkäri neuvola. Aamun tippumisesta ei ollut tullut mitään, edes mustelmaa.

                                "Hyvinvoiva, motorisesti hienosti kehittyvä, sirorakenteinen tyttö"

                                                                       6585g & 66cm

                           Meidän kahdeksan kuinen on oppinut seisomaan ja nousta seisomaan ilman tukea.

                                  Neiti tapailee tavuja ja leikkii mielellään veljensä kanssa autoilla.

             Islasta on kuoriutunut hirmuinen vesipeto ja maailman paras paikka löytyy Äidin sylistä <3

                                                                          xoxo Tiia

K A K S I T U H A T T A V I I S I T O I S T A

Tää on se vuosi jota olen kauhusta kankeana odottanut. Toivonut että aika olisi mennyt edes hieman hitaampaa. 

Olen nauttinut hurjasti siitä että olen saanut olla lasteni kanssa kotona. Kummatkin alkavat kuitenkin olemaan jo niin "isoja" että minun on aika palata koulunpenkille. Ahdistaa, kauhistuttaa ja pelottaa, mutta on pakko yrittää jatkaa eteenpäin. Olen niin ulapalla koulumaailmasta ja kotiäitiys on höperöittänyt miut kokonaan. Osaan lapata aamupuurot naamaan, vaihtaa vaippaa, maksaa laskuja, käydä kaupassa, pyörittää arkea päivästä toiseen. Enkä osaa kuvitella, että joku muu hoitaisi minun lapsiani. Sehän on miun hommaa. 

Tämä vuosi tuo isoja muutoksia meidän elämään. 

Viimeinen kevät yhdessä. Kaikki päivät. Aijon ottaa siitä kaiken irti ja nauttia. Yrittää nauttia myös niistä hetkistä kun pottailua opetteleva poika pissaa kännykän päälle tai vauva herää kolmelta yöllä pirteänä leikkimään. 

Joonatan täyttää parin päivän päästä kaksi. Kevät tuntuu tulevan liian nopeasti. Vauvakin seisoo jo ilman tukea. Kesällä hän on jo vuoden. Molemmat nukkuvat omissa sängyissään. Ehkäpä he saavat muuton myötä omat huoneet? Imetys pitäisi lopettaa pikkuhiljaa. En millään raaskisi. Omillaan pärjäämistä, ilman näin tiivistä tukiverkostoa. Ikävää. 

Enkä edes muista missä peruskoulun päättötodistukseni on...

Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan myös jotakin ihanaa. Vaikkei vuodesta k a k s i t u h a t t a n e l j ä t o i s ta helposti ohi mennäkään. Elämäni paras vuosi. Tulee ikävä!

H A P P Y  N E W  Y E A R   2 0 1 5

Gugguu siellä, gugguu täällä

Gugguu on meidän lasten yksi lemppari merkki lastenvaatteista, ehdottomasti! Vaatteet ovat niin äidin kuin lastenkin mieleen. Värit ja mallit käyvät hyvin molemmille sukupuolille ja se passaa meille mainiosti, niin saa tuo tyttö sitten periä veikan vanhoja ihanuuksia. 

Gugguun vaatteiden ehdoton plussa on mielestäni se että niitä voi mixata keskenään miten vain. Valikoima on ihan huiman laaja ja vaatteita valmistetaan jopa iseille ja äideille. Minulla on ollut aijemin yksi huppari, nytkin pukin kontissa odottelee uusi ja voin sanoa että huppari tuntuu päällä niin ihanalta, en malta odottaa että saan jouluaattona könöhtää sohvalle lämmin huppari päällä, ah! 

Myös laatuun olen ollut todella tyytyväinen. Meidän vaatteet ovat ainakin pysyneet kaikki todella hyvässä kunnossa, eikä niissä ole esimerkiksi nukkaa nimeksikään. Ja näissä vaatteissa meillä leikitty ja rymytty menemään. Yhdet oranssit pantsit ovat hieman haalistuneet mutta sen ymmärrän. Onhan niitä käytetty pian lähes vuosi, jonka aikana niitä on pesty satoja kertoja. Edelleen ne jalassa kehtaa lähteä kaupungille. 

Ennen gugguuta omat collaget olen ostanut H&Mstä ja ero niihin on _käsittämättömän_ suuri. Mulla on tänä syksynä myös hemasta ostetut lökärit ja hyvä kun niitä kehtaa enää kotonakaan käyttää. Sitä ne ovat olleet kahden pesun jälkeen. Mielellään maksaakin vaatteesta jonka käyttöikä on pidempi.

Mun oma lemppari on ollut Joonatanin musta huppari oranssilla ketjulla, oranssien pantsien kanssa. Huppari on ollut jo pitkän aikaa liian pieni ja pöksytkin ovat jo turhan naftit. Onneksi keväällä on tulossa jälleen kerran oranssia.

Törmäsin gugguun vaatteisiin ensimmäisen kerran syksyllä 2013 Tampereen lastenmessuilla. Silloin jäi ihanuudet vielä ostamatta, mutta keväällä oli omia jo saatava. Suosio yllätti ja useasti saakin päivystää haukan lailla vaatteita jotta mieleisen ehtii oikeassa koossa nappaamaan. Uusin RIM joulumallisto ilmestyi viime viikolla. Siihen en heti syttynyt ja jäätiin nuolemaan näppejämme. Ehdin kuitenkin napata Joonatanille molemmat leggarit koossa 110 ja Islalle koossa 62. 

Joonatan on tällä hetkellä n.90cm & 11kg ja gugguun vaatteista meillä on käytössä 92 taikka 98. 

Onko muita gugguun vaatteisiin hurahtaneita?

Time to move on?

Puolitoista vuotta sitten oltiin Nuorten äitien ryhmän kanssa käymässä Anjalankoskella. Jii oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen ja tämä äiti hieman väsynyt. Harvoja asioita muistan Jiin vauva-ajalta, mutta tuo reissu on jäänyt kyllä mieleen, sillä se oli ensimmäinen meidän kahden ensimmäinen yhteinen reissu.

Keväällä pitäisi yhteishaussa pyrkiä jonnekin kouluun. Samalla omaa ja osittain myös lasten tulevaisuutta miettiessä muistin että miehän tein tuolla reissussa juliste milläistä elämä olisi viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. 

Pakko myöntää että mulla ei ole (vieläkään) hajua siitä, mitä tahdon opiskella. Toisaalta tiedän mikä mua kiinnostaisi mutta sille alalle ei ehkä ole järkevää kouluttautua. Eikä sitä alaa edes tästä kylästä löydy. Pitäisi siis vaihtaa kaupunkia. 

Kaupungin vaihto on kuitenkin suunnitelmissa. Mutta vasta lasten ollessa vanhempia. Niin että osaavat lätkiä ruokaa omatoimisesti nassuun ja käydä vessassa itse. Vähintään.

Lasten hoitopaikka tuottaa kanssa päänvaivaa. Koska haluaisin pitää lapset vielä kotona. ( Niin että isovanhemmat katsoisivat lapsia, mutta mietityttää tuleeko se loppujen lopuksi liian rankaksi heille.) Joonatan on kuitenkin ensi syksynä jo lähempänä kolmea ikävuotta. Tarvitseeko sen ikäinen useammin ikäistään leikkiseuraa kuin kerran viikossa kerhon muodossa. Tarhassa kumminkin oppisi leikkimään muiden lasten kanssa, saisi kavereita, oppisi jakamaan ja hieman ehkä oma toimisemmaksi? Milloin hoitoon sitten haetaan? Saahaanko me kaikki pöpöt sieltä? Entäs kun lapset sairastuu ja pitäisi itse istua koulun penkillä? 

Missä teidän lapset ovat hoidossa? Tai minne suunnittelet laittavasi lapsesi hoitoon kun kotiäidin ura päättyy?

 

Kuten tuosta yllä olevasta sekavasta tekstistä huomaa, ajatukset on aikaa sekaisin lähitulevaisuuden suhteen. Tuntuu että kaikki on yhtä jahkaamista. 

Myös tuolloin julisteen teko hetkellä hyppäsin yli kaikesta opiskelusta ja yritettiin pohtia miksi noin. Tarkoitukseni ei todellakaan ole "lusmuta kotona" (kotiäitinä olo on kyllä pirun kaukana lusmuilusta) koko loppu elämää. Ehdottomasti haluan päästä töihin ja tienata rahaa (maksaa veroja) ja toteuttaa haaveita. 

Pienenä unelma-ammattini oli Mikki-Hiiri, joten ehkä se selittää jotakin? 

Millaista elämäni olisi unelmissani sitten kymmenen vuoden kuluttua? 

Haluaisin omakotitalon jossa olisi suht iso piha. Kaksi kerroksinen vaalea puutalo olisi ihana. Odottaisin iltaisin työpäivän jälkeen kotiin, töistä saapuvaa miestä. Lapset ovat jo aika isoja, joten voidaan yhdessä tai erikseen kääriytyä telkkarin ääreen, vilttien alle namipussi kädessä. Eikä se haittaisi vaikka sylissä istuisi pieni piiperoinen joka yrittäisi häiritä rauhallista elokuvan katselu hetkeä kolistelemalla Lego palikoita yhteen ;)

Haluaisin omistaa auton. Asiassa on yksi mutta. En todellakaan halua ajaa autoa...tarvitsen siis oman hovikuskin :D

Olen myös aina halunnut koiran. Pienempänä miun Iskä osti itselleen koiran ja voi että, se päivä oli kuin jouluaatto olisi ollut. Nöpö on edelleen mukana remmissä, joskin se asuu ukin ja mummin kotona nykyään. Itse haluaisin kuitenkin omaan kotiini pikkukoiran.

Olisi mukavaa jos olisi varaa käydä kerran-pari vuodessa reissussa. Etelässä tai talvella Lapissa. 

Kavereitakaan ei sovi unohtaa. Olisi ihana lähteä kerran kesällä festareille, eikä olla aina niin aikuinen ;)

Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin olla onnellinen. Unelmia ja haaveita on hyvä ja saakin olla.

Enköhän miekin ennen yhteishakua ehdi päätymään johonkin ratkaisuun...

Dear Santa

1. Laskettelukypärä, koska pitäähän äidin pitää pääkopasta huolta laskettelurinteessä!
2. Arabian KoKo astiastoa valkoisena ja aquana. Etenkin isoille ruokalautasille ja tarjoilu astioille on tarvetta.
3. Pussilakanoita ei koskaan ole liikaa. Kuvassa Finlaysonin muumi-aiheinen setti.
4. Kynttilän jalkoja ja kynttilöitä. Myös lahjakortti esimerkiksi Ikeaan voisi olla kovaa huutoa.

1.Brion junarataa. Junat ovat yksiä Jiin lemppari leluista, eikä niitä meiltä vielä juurikaan ennestään löydy.
2. Polarn o. pyretin toppakintaat 2-vuotiaalle. Hanskoja tarvitaan monen monta paria, mielellään sellaisia jotka pitävät vettä.
3. Paloauton ohi ei kaupassa ikinä päästä, sitä on joka kerta pakko ihastella pitkä tovi!
4. Ihania Gugguun vaatteita ei ikinä ole liikaa, tämän saattaa Äiti kääräistä joulupaperiin...
5. ^^

1. Vauvalla ei ole vielä yhtään Gugguun vaatetta. Akuutti jumppis pula pakotti äidin painamaan tilaa nappia...
2. Taaperokärry olisi huippu meidän tukea vasten seisomaan oppineelle neidille.
3. -4. Ihania vaaleanpunaisia sisustustyynyja tytyn sänkyyn.
5. "Päiväpeitolle" olisi myös tarve, koska sellaista ei neidillä ole. Plussaa olisi, että se sopisi sängyssä olevien tyynyjen ja pehmojen joukkoon kivasti.